Oih ja voih, lantio on ihan tönkkönä eilisestä kävelemisestä. Nyt kävelykin on ihmeellistä vaappumista. Hyvää se teki ja on tosi hyvä mieli siitä, että kävelin. Illalla kävin katselemassa itselleni uutta polkupyörää, sellaista peruspyörää, jossa olisi plusmiinus viisi vaihdetta, kappavaihdetta siis. Ennen kaikkea sen tarvitsisi olla helppo- ja varmakäyttöinen pyörä, joka kestäisi pitkään. Crescentiltä löysin kivan pyörämallin http://www.crescent.fi/polkupyorat/city/1584, mutta jo alehintaisenakin 399 euroa on vähän enemmän, kuin nyt olisi varaa laittaa. Alle 200 eurolla taas en löytänyt mitään järkevän oloista, joten jäi ostamatta sillä kerralla. Kypäräkin tarvinnee ostaa. Huoh, kuka ihana ihminen ostaisi minulle polkupyörän?
Pirtelöt maistuvat hyvin, suklaapurkki on kohta loppu, taitaa tulla enää yksi pirtelö. Sen jälkeen valittavana on vanilja ja se tuttu mansikka. Ehkä on vaniljan vuoro seuraavaksi. Nyt taas sujuu hyvin, kun vaan reippaasti palasin takaisin kahden pirtelön ohjelmaan ja teen, kuten neuvottiin. Ei pääse nälkä yllättämään takavasemmalta heikkona hetkenä, eikä mieli ole maassa. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Täyttä vauhtia eteenpäin ja maanantaina on tosi jännä paikka katsoa, minkälaisia tuloksia vaaka ja mittanauha antavat!
Viimeisimmät kommentit